Okei, eli on vihdoinkin ensimmäisen kunnon merkinnän aika.
Otin tuossa koulun jälkeen vähän pidemmän puoleiset päiväunet, ja näin PITKÄSTÄ aikaa kunnollisen unen, jonka vieläpä herättyäni muistan! ...Pahinta vain on, että uni oli kamala painajainen, ja jatkoa toiselle, jonka näin todella kauan aikaa sitten.
Unessa, jonka näin kauan aikaa sitten, olin Tampereen keskustassa, Akateemisen ja Stockmanin välisellä olevalla aukiolla. Jostain syystä se oli luokkahuone! En muista unen tarkkoja käännekohtia, mutta perusjuoni oli se, että yhtäkkiä meitä (luokkatovereitani, joista tosin en pystynyt tunnistamaan ketään tuntemikseni ihmisiksi) alkoi kuolla, ja saimme selville, että olimme mukana jossain sairaassa pelissä, jonka ainoa tarkoitus oli selvitä. Kaiken muun lisäksi tämä akateemisen ja stockmanin välillä oleva aukioluokkahuone oli jonkin talon sisällä! hämärää! Noh, jollain tapaa onnistuin voittamaan tuon kisan. Olin kait viimeinen hengissä tai jotain, opettajamme lisäksi, joka tosin ilmeisesti ei ollut murhaaja.
Unen aikana minulle selvisi, että saisin kukistettua tämän murhaajan kolmella joidenkin tiettyjen, peliin osallistuneiden henkilöiden näköisiksi muokatulla nukella. Ja nuo kolme henkilöä olivat ilmeisesti kavereitani (eivät kytköksissä todellisiin kavereihini!) jotka olivat jo "pudonneet pelistä", joita en ollut kyennyt auttamaan.
Noh, sain ilmeisesti nuket valmiiksi, ja käytiin jonkinlainen "lopputaistelu" jonka ilmeisesti sitten voitin, ja "palkinnoksi" sain nuo kolme tekemääni nukkea, ja laitoin ne jossain vaiheessa verellä tahriintuneeseen laukkuuni. En muista lopusta mitään muuta tarkasti.
Noh, tämä tämänkertainen uni oli siis jatkoa edellä selitetylle. Se oli paljon lyhyempi, mutta sitäkin kummallisempi. Istuin jälleen kerran tuossa "luokkahuoneessa". Meillä oli ilmeisesti meneillään aivan normaali oppitunti, jota piti jokin vieras opettaja. Normaali opettajamme, joka oli kanssani selvinnyt aiemmin selittämästäni unesta, istui takanani.
Oppilaat ympärilläni alkoivat kaivella reppujaan ja laukkujaan, jolloin itsekin tajusin jo peräti vilkaista omaani. Mutta kappas vaan! Säikähdin pahan päiväisesti, sillä hyppysissäni oli hopeanmusta laukku, jota olin "vuosia sitten" viimeksi käyttänyt, arvaa vain minkä unen kuvaamassa tilanteessa.
Aloin jo mennä paniikkiin, mutta ajattelin, että ehkä tämä on vain jokin erehdys. Avasin laukun, ja huomasin sen sisäpinnassa veritahran. Aloin täristä ja mennä paniikkiin, mutta pyrin silti ravistamaan laukkuani hiukan nähdäkseni mitä se sisälsi. Ja esiin tuli yksi toisensä jälkeen nuo kolme nukkea. Sain paniikkikohtauksen, ja pyysin takana olevalta opettajaltani lupaa poistua luokasta, selittäen syyn ja osoittaen nukkeja. Tämä hymyili minulle lohduttavasti, ja selitti jotain, ja lähti saattamaan minua alakertaan<i>*</i>, joka olikin aivan uusi asia tässä unessa. Opettaja käveli hitaaski kanssani loivasti kaartavissa rappusissa, ja kehui noiden painajaismaisten nukkien toteutusta minulle. Kertoi niiden olleen aivan esittämiensä ihmisten näköisiä.
Tässä vaiheessa muistan elävästi heränneeni huoneestani, ja katsoneeni kelloa, ja se näytti olevan seitsemän tienoolla.
Uni jatkui. Olin alakerrassa, joka muistutti Keskustorin puolella olevan Tiimarin alakertaa. Mutta nyt olin yksin, lukuunottamatta olkapäälläni istuvaa valkeaa/erittäin vaaleanpunaista kissaa, jonka luottamus minun ilmeisesti piti voittaa. Minun piti näyttää sille tiimaristä löytyviä pinkkejä asioita! Pyörin ympäri alakertaa, ja näytin sille asioita. Tajusin pitäväni tästä kissasta, se oli rauhallinen ja söpö! Lopulta lähdin kissa olallani portaita takaisin ylös, ja väistäen niillä istuvia ilhmisiä näytin kissalle vielä tasanteella olevia pinkkejä joitakin, jolloin kissa alkoi kehräämään, ja puskemaan päätään poskeani vasten. Silitin sitä. Kiipesin portaat ylös, ja menin paikalleni istumaan. (jostain syystä paikkani oli nyt vaihtunut, ja se oli enemmänkin eturivissä toiseen suuntaan kääntyneenä ja luokan "Akateemisen puoleisella laidalla").
Kauhukseni huomasin tunnin muuttuneen! Tällä vieraalla opettajalla oli kasvoillaan mielipuolinen virne, ja tämä selitti jonkin sairaan pelin sääntöjä, kiduttaen samalla edellisen paikkani edessä ollutta tyttöä, ilmeisesti psyykkisesti, sillä minkään laista fyysista toimintaa ei näkynyt. Silti tyttö huusi armoa, ja pyysi tuota vierasta opettajaa lopettamaan. Koko muu luokka katsoi kauhusta lamaantuneena tyttöä.
Tuo vieras opettaja alkoi selittää jotain armokuolemasta, ja kaatoi myrkkyä spagetinsa sekaan. (!?) Huomaan kissan kadonneen olkapäältäni jossain vaiheessa, ja että kidutetun tytön vierelle on ilmestynyt samanlainen ruoanteko kattila, joita usein käytetään koulujen keittiöissä.
Yht'äkkiä kattilaan ilmestyy kuin heitettynä valtava määrä spagettia! Ja tuo vieras opettaja alkoi livertää kiduttamalleen tytölle, miten helppoa olisi vain syödä tuota myrkytettyä spagettia, ja päästä tuosta kaikesta tuskasta. Tyttö, kuin hypnotisoituna, raahautuu tuskissaan kattilalle, ja kauhaisee suuhunsa spagettia. Hetkeen ei tapahdu mitään, kunnes yhtäkkiä koko luokka säpsähtää, kun tyttö alkaa kiljua, kouristella, ja lopulta kuolee, ja samalla hetkellä minä herään, ja olen kuulevinani tyhjästä kämpästäni yskimistä.
Katson kelloa, ja huomaan sen olevan noin viiden maissa iltapäivällä. Alan ihmetellä, sillä luulin heränneeni seitsemän maissa katsomaan kelloa.
Mutta joo, parasta lopettaa kirjoittaminen, ja alkaa lukemaan tuota Joe-setää loppuun. Pitäisi lukea se, ja tehdä siitä analyysi vielä huomiseksi!
Mommoi!
-Redi
Otin tuossa koulun jälkeen vähän pidemmän puoleiset päiväunet, ja näin PITKÄSTÄ aikaa kunnollisen unen, jonka vieläpä herättyäni muistan! ...Pahinta vain on, että uni oli kamala painajainen, ja jatkoa toiselle, jonka näin todella kauan aikaa sitten.
Unessa, jonka näin kauan aikaa sitten, olin Tampereen keskustassa, Akateemisen ja Stockmanin välisellä olevalla aukiolla. Jostain syystä se oli luokkahuone! En muista unen tarkkoja käännekohtia, mutta perusjuoni oli se, että yhtäkkiä meitä (luokkatovereitani, joista tosin en pystynyt tunnistamaan ketään tuntemikseni ihmisiksi) alkoi kuolla, ja saimme selville, että olimme mukana jossain sairaassa pelissä, jonka ainoa tarkoitus oli selvitä. Kaiken muun lisäksi tämä akateemisen ja stockmanin välillä oleva aukioluokkahuone oli jonkin talon sisällä! hämärää! Noh, jollain tapaa onnistuin voittamaan tuon kisan. Olin kait viimeinen hengissä tai jotain, opettajamme lisäksi, joka tosin ilmeisesti ei ollut murhaaja.
Unen aikana minulle selvisi, että saisin kukistettua tämän murhaajan kolmella joidenkin tiettyjen, peliin osallistuneiden henkilöiden näköisiksi muokatulla nukella. Ja nuo kolme henkilöä olivat ilmeisesti kavereitani (eivät kytköksissä todellisiin kavereihini!) jotka olivat jo "pudonneet pelistä", joita en ollut kyennyt auttamaan.
Noh, sain ilmeisesti nuket valmiiksi, ja käytiin jonkinlainen "lopputaistelu" jonka ilmeisesti sitten voitin, ja "palkinnoksi" sain nuo kolme tekemääni nukkea, ja laitoin ne jossain vaiheessa verellä tahriintuneeseen laukkuuni. En muista lopusta mitään muuta tarkasti.
Noh, tämä tämänkertainen uni oli siis jatkoa edellä selitetylle. Se oli paljon lyhyempi, mutta sitäkin kummallisempi. Istuin jälleen kerran tuossa "luokkahuoneessa". Meillä oli ilmeisesti meneillään aivan normaali oppitunti, jota piti jokin vieras opettaja. Normaali opettajamme, joka oli kanssani selvinnyt aiemmin selittämästäni unesta, istui takanani.
Oppilaat ympärilläni alkoivat kaivella reppujaan ja laukkujaan, jolloin itsekin tajusin jo peräti vilkaista omaani. Mutta kappas vaan! Säikähdin pahan päiväisesti, sillä hyppysissäni oli hopeanmusta laukku, jota olin "vuosia sitten" viimeksi käyttänyt, arvaa vain minkä unen kuvaamassa tilanteessa.
Aloin jo mennä paniikkiin, mutta ajattelin, että ehkä tämä on vain jokin erehdys. Avasin laukun, ja huomasin sen sisäpinnassa veritahran. Aloin täristä ja mennä paniikkiin, mutta pyrin silti ravistamaan laukkuani hiukan nähdäkseni mitä se sisälsi. Ja esiin tuli yksi toisensä jälkeen nuo kolme nukkea. Sain paniikkikohtauksen, ja pyysin takana olevalta opettajaltani lupaa poistua luokasta, selittäen syyn ja osoittaen nukkeja. Tämä hymyili minulle lohduttavasti, ja selitti jotain, ja lähti saattamaan minua alakertaan<i>*</i>, joka olikin aivan uusi asia tässä unessa. Opettaja käveli hitaaski kanssani loivasti kaartavissa rappusissa, ja kehui noiden painajaismaisten nukkien toteutusta minulle. Kertoi niiden olleen aivan esittämiensä ihmisten näköisiä.
Tässä vaiheessa muistan elävästi heränneeni huoneestani, ja katsoneeni kelloa, ja se näytti olevan seitsemän tienoolla.
Uni jatkui. Olin alakerrassa, joka muistutti Keskustorin puolella olevan Tiimarin alakertaa. Mutta nyt olin yksin, lukuunottamatta olkapäälläni istuvaa valkeaa/erittäin vaaleanpunaista kissaa, jonka luottamus minun ilmeisesti piti voittaa. Minun piti näyttää sille tiimaristä löytyviä pinkkejä asioita! Pyörin ympäri alakertaa, ja näytin sille asioita. Tajusin pitäväni tästä kissasta, se oli rauhallinen ja söpö! Lopulta lähdin kissa olallani portaita takaisin ylös, ja väistäen niillä istuvia ilhmisiä näytin kissalle vielä tasanteella olevia pinkkejä joitakin, jolloin kissa alkoi kehräämään, ja puskemaan päätään poskeani vasten. Silitin sitä. Kiipesin portaat ylös, ja menin paikalleni istumaan. (jostain syystä paikkani oli nyt vaihtunut, ja se oli enemmänkin eturivissä toiseen suuntaan kääntyneenä ja luokan "Akateemisen puoleisella laidalla").
Kauhukseni huomasin tunnin muuttuneen! Tällä vieraalla opettajalla oli kasvoillaan mielipuolinen virne, ja tämä selitti jonkin sairaan pelin sääntöjä, kiduttaen samalla edellisen paikkani edessä ollutta tyttöä, ilmeisesti psyykkisesti, sillä minkään laista fyysista toimintaa ei näkynyt. Silti tyttö huusi armoa, ja pyysi tuota vierasta opettajaa lopettamaan. Koko muu luokka katsoi kauhusta lamaantuneena tyttöä.
Tuo vieras opettaja alkoi selittää jotain armokuolemasta, ja kaatoi myrkkyä spagetinsa sekaan. (!?) Huomaan kissan kadonneen olkapäältäni jossain vaiheessa, ja että kidutetun tytön vierelle on ilmestynyt samanlainen ruoanteko kattila, joita usein käytetään koulujen keittiöissä.
Yht'äkkiä kattilaan ilmestyy kuin heitettynä valtava määrä spagettia! Ja tuo vieras opettaja alkoi livertää kiduttamalleen tytölle, miten helppoa olisi vain syödä tuota myrkytettyä spagettia, ja päästä tuosta kaikesta tuskasta. Tyttö, kuin hypnotisoituna, raahautuu tuskissaan kattilalle, ja kauhaisee suuhunsa spagettia. Hetkeen ei tapahdu mitään, kunnes yhtäkkiä koko luokka säpsähtää, kun tyttö alkaa kiljua, kouristella, ja lopulta kuolee, ja samalla hetkellä minä herään, ja olen kuulevinani tyhjästä kämpästäni yskimistä.
Katson kelloa, ja huomaan sen olevan noin viiden maissa iltapäivällä. Alan ihmetellä, sillä luulin heränneeni seitsemän maissa katsomaan kelloa.
Mutta joo, parasta lopettaa kirjoittaminen, ja alkaa lukemaan tuota Joe-setää loppuun. Pitäisi lukea se, ja tehdä siitä analyysi vielä huomiseksi!
Mommoi!
-Redi
Kommentit